Siimaa, Komisario Mutu!

Pitihän se tietää. Puhelin soi juuri kun olin sytyttämässä kuubalaista tuleen. -Vai niin! Jahas! Selvä! Tulen heti! Vaimoni ja rakastajattareni sijasta nuoruuden intoa täynnä oleva kolleegani Kiiski pyysi minua tulemaan heti. Kyseessä oli siis vähintään henkirikos. Ehkä jopa talousrikos.

Saavuttuani paikalle, rikostekniikan pojat ja Kiiski tekivät jo kaikkensa sotkeakseen aluetta tunnistamattomaan kuntoon. -Stop! Hus hus! Kiiski, kuulustelet kaikki lähistöllä liikkuvat. Törö, antaa kuulua! Törö oli patologinen tapaus kaikin tavoin. -Sinuakin näkee rannalla työaikaan, Mutu! Tämä on selvä tapaus. Kuollut kuin vanha aviovuode. -Murhattu? Uhri? Tekotapa?..-Ptruu! Pysytäänpäs nyt housuissa. Vaikka tällä ei niitä löydettäessä ollutkaan. Ei muuten muitakaan vaatteita, että ei sen puoleen...Uhri näyttäisi olevan kuolemaa lukuun ottamatta muuten oikein hyvässä työkunnossa. Silmämääräisesti ei havaittavissa selvää kuolinsyytä, ellei kyseessä ole jonkinlainen tavallista rajumpi kulttuurishokki. Katsokaa nyt tätä nykyajan arkkitehtuuria! -Horinat pois ja kissa pöydälle! -Komisario unohtaa nyt sen päällikön kissan ja odottaa nykimättä kunhan saan leikeltyä ensin tämän uhrin.

Nämä ovatkin kätevät harrasteliivit kun nykyään pitää ulkoistaa nämäkin hommat ja kantaa kontillinen työkaluja mukanaan..Jahas! Taivas varjele mitä sieltä tulee..se liukuu sisään...tuosta pieni ilmaveivi nooiin..laitaa vasten, halki, poikki ja pinoon, kunnon runttaus tuosta...tuosta vanhanaikaisella..ja siellä lepää! -Mikä tilanne? -Komisario saakin ottaa tähän aikalisän ja kaivaa Kiiskelle oikein fläppitaulun esiin. Täällä on nimittäin kaksi uutta ruumista. -No jopas! Tämähän alkaa jo muistuttamaan sitä venäläistä Maatuskaa.

-Hah! Kuin kuorisi sipulia, paitsi ettei itketä. Juu..sanoisin että tässä meillä on vielä kaksi uutta uhria jotka ovat kuolleet ihan syömistarkoituksessa. Puremajälkiä keho täynnä. Odotas! Tämän sisimmän kuolema onkin epäselvä. Hän on voinut kuolla kyllä puremiin mutta sitä ennen hänet on lävistetty itsensä kokoiseen lihakoukkuun. -Ohhoh! Kuulostaa joltain perverssiltä. Kerro lisää! -Koukussa on kiinni ohutta lankaa muutaman metrin pituudelta. Toinen uhri on kuollut varmasti puremiin ja tämä ensimmäinen uhrimme on kuollut tukehtumiseen tähän rannalle, sisällään nämä kaksi muuta. Siinä kaikki. -Jahas! Kiiski! Tänne! Selvisikö mitään? -Eipä juuri. Enimmäkseen juopunutta väkeä ja muutama fanaattinen lenkkeilijä omissa maailmoissaan. Joku oli kyllä nähnyt tästä poistuvan jonkun omituisen hiipparin. On kuulema useina iltoina istuskellut tässä ja huitonut oudosti merelle päin. Veikkaisin jotain saatananpalvontaa suoritettaneen.

-Höpö höpö! Mutta joku tässä nyt haiskahtaa..ette kai te ole taas menossa treffeille? -Komisario tarkoittaa varmaan noita raatoja.. - No se ja sama! Nyt tehdään niin että sinä Kiiski soitat tekniikan pajalle. Eikös sinulla ollut niille entisiäkin kalavelkoja? -Isoja vonkaleita onkin! -No hyvä. Sanot niille että ottavat hyvät sormenjäljet tuosta ohuesta langasta. Vielä tänään. -Ai että mä nään niiden ilmeet jo kun ne on ihan solmussa tuon kanssa..-Sitten lähdet lainaamaan sokeria puhtaaseen lasiin lähitalojen jokaiselta ruokakunnalta. Katsos, rikollinen palaa aina rikospaikalle ja useammat ovat kaiken lisäksi vielä laiskoja tai muuten vain kiireisiä. Iltaan mennessä meillä on tekijä kiinni varmemmin kuin lotto. Hopi hopi!

Iltaan mennessä heillä oli tekijä kiinni ja rikososaston harrastekerhon kimppalotossa yksi varanumero oikein. -Saatanan Ruutana! Ei puhu mitään vaikka limanuljaska on saatu verekseltään kiinni ja  sokerikkokin lemuaa tänne saakka.  Jotain on nyt jäänyt huomaamatta, Kiiski! -Jaa? Emmää vaan mitään ole huomannu. -Tarkoitin itseäni. Johtolangat pitäisi solmia yhteen eikä kulkea ratkenneissa housuissa. -Oho! Se oli se yks emäntä jota piti juosta karkuun piha-aidan yli. Taisi ymmärtää sokerin pyytämisen hiukan väärin. Tuli ihan sellainen olo kun on karhuporukassa syöttinä ja kiimainen karhu lähestyy..-Heps! Mitä sinä Kiiski sanoit? -Minäkö? Kiimainen karhu? -Ei! Kun jotain syöttinä olosta. -Ai jaa..minä kun olen porukan paraslihaisin niin se on yleensä..-Hiljaa!..No niin. Näin se siis meni. Kuuntele nyt ja ota opiksi.

Tämä Ruutana oli tavalliseen tapaansa huitomassa kepin päässä olevaa lankaa kotiansa lähellä olevan valtameren rannalla. Hän oli murhannut kolmannen uhrin lävistämällä tämän lihakoukkuun. Miksi näin? Koska hän kieroutuneena luonteeltaan käytti tätä poloista syöttinä toiselle uhrillemme, jonka tiesi myös murhanhimoiseksi. Kävi kuitenkin niin että hänen suunnitelmansa menivät sekaisin ja hän pakeni paikalta koska sattuman ansiosta ensimmäinen uhrimme hyökkäsikin tämän toisen murhaajan kimppuun ja yritti murhata vuorostaan tämän. Kuinka ollakaan, Ruutana oli säikähdyksissään kiskaissut koko murhakoplan rannalle ja juostessaan paikalta, jättänyt ensimmäisen uhrimme tukehtumaan avuttomana oma uhrinsa suussaan. -Huh huh! En tuota olisi kyllä osannut päätellä...Hetkinen! Mistä päättelit ettei myös ensimmäinen uhri ollut Ruutanan murhanhimon kohteena? -Siimasta, Kiiski! Siimasta! Siitä puuttui peruke, höhöhöö!

 

Ojasta allikkoon ja muita elämänohjeita.

Fongasin tuossa männä viikolla että kalastajatkin voivat elää ihan täysipainoista elämää, vaikka ajattelisivat, näkisivät unia ja puhuisivatkin vain kalastuksesta.

Heittelin nimittäin tapani mukaan itseäni kokeneemmalle, oikealle silakantuoksuiselle kalamiehelle kalastusvinkkejä kuin vonkaleita suoraan kylmälaukkuun perattuna.

Että mummotkin saa paremmin suustaan kiinni jos mäskää niitä kahvipullalla. Vaikka iskee ne hanakasti ilman syöttiäkin. Deodorantilla ja uusilla puhtailla kuteilla alkavat muutkin eväkkäät uimaan liiveihin, ainakin kutuaikoina. Netillä saa kalasteltua helposti vastarannan kiiskiä. Teistejä löytyy parhaiten kasteveden ääreltä ja kolehtihaavia kokemalla. Kännikaloihin törmää sokeampikin kalajuttuineen ja narrattavaa löytyy kaikkialta, jopa niinkin kuivasta lähteestä kuin veroilmoitus. Emännälle pitää erityisesti antaa siimaa. Pamahtaa muuten varoittamatta poikki ja pääse lopullisesti karkuun. Väsyttämällä tuonkin saa kyllä taitava fongaaja ihan hyviin fileisiin koukutettua.

Elämähän on pelkkää Mertarannan suulla tanssimista, lottoamista, pientä ja vähän isompaakin nappailua, työstä käypää pilkkimistä, pohjalta nousseita ja pinnallisempia täkyjä,..vain kalajuttujen koko on rajana.

Kalastuksen ylistys ja muuta filosofista kalajuttua isoilla alkukirjaimilla internetissä julkaistavana pamflettina Herran vuonna 2013 keskellä kauneinta kesää.

Rakas päiväkirjani muistutti voimistuvalla tuoksullaan joten päätin kirjoittaa sen silkinpehmeille lehtysilleen jotain niin tuoretta että lienee jopa uusi lajissaan ja lajipiste päälle. Aiheena on siis kuningas kalastuksen filosofia. Tunnelma on kuin lähtisi luomaan uusia uria umpihangessa.

Kesä ja kalastuskärpäset toivat tullessaan hikisen raskasta faktaa polkevan kustin ja uuteloisen eräästä lähitienoon jorpakosta, kauniimmin sanottuna Mätäjoesta. Sieltä oli löydetty kesäinen näky vedessä kelluvia ruumiita jotka eivät eväänsä väräyttäneet. Juhannus on jo takapihalla. Tai sitten ne olivat katselleet liikaa Italialaista potkupalloa jossa sukelletaan filmaamaan kuollutta ja kalastamaan paikallisen myrkky-yhtiön joukkueelle kivinilkkaa rysän päältä.

Tokkopa muutama vederajassakaan lahnana makaileva uutiskynnyksen ylittäisi mutta mietin josko turpaansa vettä väkevämpää saaneiden hengettömien luontokappaleiden ja muun bulkin seasta onnistuisi fongaamaan peräti ateistin! Teistit ovat maahanmuuttajina jo sen verta kotoutuneita nurkanvaltaajia ettei niiden joukosta tahdo enää tunnistaa alkumerien yksisoluista tai ykspiikkistä näistä ajatusten tonavista.

Viidakkorumpujen kalajutut tietävät kuitenkin kertoa uusista ateistien lajihavainnoista ja joilla on todettu sosiaalista älykkyyttä, kiputuntemuksia ja hyvinkin abstraktien uistinmallien erottelukykyä. Suuntasin siis joukkohaudalle jossa oletin löytäväni aktivistien kyltin: "Imekää kiviä kivennuolijat!"

Tai ainakin muutaman optimistisen kalankesyttäjän uittamassa matoista koukkuaan rantavedessä töröttävien eväkkäiden suuhun. Sain sentään fongattua muutaman tapetun lajin ja vain yhden joen osalta mutta tällä menolla kaikkien eräjormien luontoäidin oma puolentoista sadan lajin sukupuuttotahti päivää kohden jää vain kaukaiseksi unelmaksi. Pullo fisua kitusiin ja kohti uusia pettymyksiä!