Lukutoukka koukussa..

..Nappasin tällaisen haavi ammolla. Pitihän siihen siltä istumalta heti ottaa lähempää kontaktia ja katsoa mitä se on syönyt:

Illan kirjallisuusnurkassamme meillä on täällä tänään tällainen tekele häpeämässä painosmääriään ja kirjoitusvirheitän. "Oivallinen onkimies" näyttää lukevan arvatenkin etukannessaan. On siinä jokin kuvakin tällättynä. Mikä lie.

Tämä pitäisi nyt sitten jaksaa plärätä läpi ja lytätä kunnolla johonkin rakoon kirjastoauton tunkintueksi.
Nopea nuuhkaisu ei tuottanut mitään aiheeseen liittyvää mielikuvaa kaloista tai talousjätevesistöistä. Musiikin puolelta lähinnä jotain pölypunkin ja klassisen astman sekameteliä. Kai se on tämäkin sitten ihan avattava, tuleville lukijoilleen ja muille optimisteille.

Näyttäisi olevan paljon pulinaa kaloista. ja kalastuksesta. Kaverin huvittava kirjoitustyyli ja pukeutuminen selittyy onneksi opuksen auttamattomalla vanhuudella. Jumalauta, 1600 luvulla kirjoitettu! Eikö nyt yhtään vanhempaa nidettä taaskaan osunut kohdalle. Seuraavaksi varmaan huomaan että nide on täynnä jonninjoutavia yksityiskohtia vaikka kyseessä on puhtaasti kalajutuista kasattu tekele. No niin.

Olen nyt sivulla kahdeksan ja voi olla että luen tämän loppuun jos en parempaa tekemistä eristyssellissä keksi mutta loppuarvostelun paikka häämöttää jo kuin koukuton siima vetävän kädessä:
Melko köykäinen verkonpainohan tämä kovakantinen vihkonen kalastuksen proosallisista iloista on mutta kyllä tällä pienempiä sinttejä kaiketi ihan hengettömäksi hakkaa. Tai kuivattaa kukkia isoäidin kasvioon. Suosittelen lämpimästi ainakin kaikille pilkkijöille ja unettomuudesta kärsiville tämänkin kokeilemista!

Pitääpä laittaa tämä kaverille menemään vaikka ystävänpäivälahjaksi.

 

Vuoden nappaamaton kohokohta sai Piäkaupunnin haaskalta narrausmaratoonilta uutta virtaa ja lätäkköä!

Syvissä vesissä viihtyvä reportterimme onnistui rekonstruoimaan muistikortiltaan muutaman kuvatuksen jotka voisivat liittyä aiheeseen!

Tuhat kännykkäkuvaa kertoo enemmän kuin sata tekstaria ja tässä yksi.

Tämän hyshys-apajan kuvauspaikkaa ei muista kukaan. Tai mitä tai ketä sieltä nousee.

24 tuntia voi tuntua yhtä lyhyeltä kuin hammaslääkärin vastaanotolla. Osa tiimistä onnellisina takaisin lähtöpaikassaan. Tavoitteet ylittyivät tälläkin tiimillä, vaikka he eivät itse sitä vielä tiedä. Ensi vuonna taas tuoreet joukkueet ja kalat tuomariston perattavana tunnistuskuntoon!

Kireitä simoja!

Uusi vuosi, uudet harrasteet.

Galastus ompi saawa usiwa muotopuolia immeisten kohkata. Jo wain!

Waka Wanaha perintegäs Pilkkintä:

Tuoreampaha Galastusta:

ja ihka tuorehia gogemuksia werekoilla:

Soon Tätä päiwähä!:

Siimaa, Komisario Mutu!

Pitihän se tietää. Puhelin soi juuri kun olin sytyttämässä kuubalaista tuleen. -Vai niin! Jahas! Selvä! Tulen heti! Vaimoni ja rakastajattareni sijasta nuoruuden intoa täynnä oleva kolleegani Kiiski pyysi minua tulemaan heti. Kyseessä oli siis vähintään henkirikos. Ehkä jopa talousrikos.

Saavuttuani paikalle, rikostekniikan pojat ja Kiiski tekivät jo kaikkensa sotkeakseen aluetta tunnistamattomaan kuntoon. -Stop! Hus hus! Kiiski, kuulustelet kaikki lähistöllä liikkuvat. Törö, antaa kuulua! Törö oli patologinen tapaus kaikin tavoin. -Sinuakin näkee rannalla työaikaan, Mutu! Tämä on selvä tapaus. Kuollut kuin vanha aviovuode. -Murhattu? Uhri? Tekotapa?..-Ptruu! Pysytäänpäs nyt housuissa. Vaikka tällä ei niitä löydettäessä ollutkaan. Ei muuten muitakaan vaatteita, että ei sen puoleen...Uhri näyttäisi olevan kuolemaa lukuun ottamatta muuten oikein hyvässä työkunnossa. Silmämääräisesti ei havaittavissa selvää kuolinsyytä, ellei kyseessä ole jonkinlainen tavallista rajumpi kulttuurishokki. Katsokaa nyt tätä nykyajan arkkitehtuuria! -Horinat pois ja kissa pöydälle! -Komisario unohtaa nyt sen päällikön kissan ja odottaa nykimättä kunhan saan leikeltyä ensin tämän uhrin.

Nämä ovatkin kätevät harrasteliivit kun nykyään pitää ulkoistaa nämäkin hommat ja kantaa kontillinen työkaluja mukanaan..Jahas! Taivas varjele mitä sieltä tulee..se liukuu sisään...tuosta pieni ilmaveivi nooiin..laitaa vasten, halki, poikki ja pinoon, kunnon runttaus tuosta...tuosta vanhanaikaisella..ja siellä lepää! -Mikä tilanne? -Komisario saakin ottaa tähän aikalisän ja kaivaa Kiiskelle oikein fläppitaulun esiin. Täällä on nimittäin kaksi uutta ruumista. -No jopas! Tämähän alkaa jo muistuttamaan sitä venäläistä Maatuskaa.

-Hah! Kuin kuorisi sipulia, paitsi ettei itketä. Juu..sanoisin että tässä meillä on vielä kaksi uutta uhria jotka ovat kuolleet ihan syömistarkoituksessa. Puremajälkiä keho täynnä. Odotas! Tämän sisimmän kuolema onkin epäselvä. Hän on voinut kuolla kyllä puremiin mutta sitä ennen hänet on lävistetty itsensä kokoiseen lihakoukkuun. -Ohhoh! Kuulostaa joltain perverssiltä. Kerro lisää! -Koukussa on kiinni ohutta lankaa muutaman metrin pituudelta. Toinen uhri on kuollut varmasti puremiin ja tämä ensimmäinen uhrimme on kuollut tukehtumiseen tähän rannalle, sisällään nämä kaksi muuta. Siinä kaikki. -Jahas! Kiiski! Tänne! Selvisikö mitään? -Eipä juuri. Enimmäkseen juopunutta väkeä ja muutama fanaattinen lenkkeilijä omissa maailmoissaan. Joku oli kyllä nähnyt tästä poistuvan jonkun omituisen hiipparin. On kuulema useina iltoina istuskellut tässä ja huitonut oudosti merelle päin. Veikkaisin jotain saatananpalvontaa suoritettaneen.

-Höpö höpö! Mutta joku tässä nyt haiskahtaa..ette kai te ole taas menossa treffeille? -Komisario tarkoittaa varmaan noita raatoja.. - No se ja sama! Nyt tehdään niin että sinä Kiiski soitat tekniikan pajalle. Eikös sinulla ollut niille entisiäkin kalavelkoja? -Isoja vonkaleita onkin! -No hyvä. Sanot niille että ottavat hyvät sormenjäljet tuosta ohuesta langasta. Vielä tänään. -Ai että mä nään niiden ilmeet jo kun ne on ihan solmussa tuon kanssa..-Sitten lähdet lainaamaan sokeria puhtaaseen lasiin lähitalojen jokaiselta ruokakunnalta. Katsos, rikollinen palaa aina rikospaikalle ja useammat ovat kaiken lisäksi vielä laiskoja tai muuten vain kiireisiä. Iltaan mennessä meillä on tekijä kiinni varmemmin kuin lotto. Hopi hopi!

Iltaan mennessä heillä oli tekijä kiinni ja rikososaston harrastekerhon kimppalotossa yksi varanumero oikein. -Saatanan Ruutana! Ei puhu mitään vaikka limanuljaska on saatu verekseltään kiinni ja  sokerikkokin lemuaa tänne saakka.  Jotain on nyt jäänyt huomaamatta, Kiiski! -Jaa? Emmää vaan mitään ole huomannu. -Tarkoitin itseäni. Johtolangat pitäisi solmia yhteen eikä kulkea ratkenneissa housuissa. -Oho! Se oli se yks emäntä jota piti juosta karkuun piha-aidan yli. Taisi ymmärtää sokerin pyytämisen hiukan väärin. Tuli ihan sellainen olo kun on karhuporukassa syöttinä ja kiimainen karhu lähestyy..-Heps! Mitä sinä Kiiski sanoit? -Minäkö? Kiimainen karhu? -Ei! Kun jotain syöttinä olosta. -Ai jaa..minä kun olen porukan paraslihaisin niin se on yleensä..-Hiljaa!..No niin. Näin se siis meni. Kuuntele nyt ja ota opiksi.

Tämä Ruutana oli tavalliseen tapaansa huitomassa kepin päässä olevaa lankaa kotiansa lähellä olevan valtameren rannalla. Hän oli murhannut kolmannen uhrin lävistämällä tämän lihakoukkuun. Miksi näin? Koska hän kieroutuneena luonteeltaan käytti tätä poloista syöttinä toiselle uhrillemme, jonka tiesi myös murhanhimoiseksi. Kävi kuitenkin niin että hänen suunnitelmansa menivät sekaisin ja hän pakeni paikalta koska sattuman ansiosta ensimmäinen uhrimme hyökkäsikin tämän toisen murhaajan kimppuun ja yritti murhata vuorostaan tämän. Kuinka ollakaan, Ruutana oli säikähdyksissään kiskaissut koko murhakoplan rannalle ja juostessaan paikalta, jättänyt ensimmäisen uhrimme tukehtumaan avuttomana oma uhrinsa suussaan. -Huh huh! En tuota olisi kyllä osannut päätellä...Hetkinen! Mistä päättelit ettei myös ensimmäinen uhri ollut Ruutanan murhanhimon kohteena? -Siimasta, Kiiski! Siimasta! Siitä puuttui peruke, höhöhöö!

 

Ojasta allikkoon ja muita elämänohjeita.

Fongasin tuossa männä viikolla että kalastajatkin voivat elää ihan täysipainoista elämää, vaikka ajattelisivat, näkisivät unia ja puhuisivatkin vain kalastuksesta.

Heittelin nimittäin tapani mukaan itseäni kokeneemmalle, oikealle silakantuoksuiselle kalamiehelle kalastusvinkkejä kuin vonkaleita suoraan kylmälaukkuun perattuna.

Että mummotkin saa paremmin suustaan kiinni jos mäskää niitä kahvipullalla. Vaikka iskee ne hanakasti ilman syöttiäkin. Deodorantilla ja uusilla puhtailla kuteilla alkavat muutkin eväkkäät uimaan liiveihin, ainakin kutuaikoina. Netillä saa kalasteltua helposti vastarannan kiiskiä. Teistejä löytyy parhaiten kasteveden ääreltä ja kolehtihaavia kokemalla. Kännikaloihin törmää sokeampikin kalajuttuineen ja narrattavaa löytyy kaikkialta, jopa niinkin kuivasta lähteestä kuin veroilmoitus. Emännälle pitää erityisesti antaa siimaa. Pamahtaa muuten varoittamatta poikki ja pääse lopullisesti karkuun. Väsyttämällä tuonkin saa kyllä taitava fongaaja ihan hyviin fileisiin koukutettua.

Elämähän on pelkkää Mertarannan suulla tanssimista, lottoamista, pientä ja vähän isompaakin nappailua, työstä käypää pilkkimistä, pohjalta nousseita ja pinnallisempia täkyjä,..vain kalajuttujen koko on rajana.

Kalastuksen ylistys ja muuta filosofista kalajuttua isoilla alkukirjaimilla internetissä julkaistavana pamflettina Herran vuonna 2013 keskellä kauneinta kesää.

Rakas päiväkirjani muistutti voimistuvalla tuoksullaan joten päätin kirjoittaa sen silkinpehmeille lehtysilleen jotain niin tuoretta että lienee jopa uusi lajissaan ja lajipiste päälle. Aiheena on siis kuningas kalastuksen filosofia. Tunnelma on kuin lähtisi luomaan uusia uria umpihangessa.

Kesä ja kalastuskärpäset toivat tullessaan hikisen raskasta faktaa polkevan kustin ja uuteloisen eräästä lähitienoon jorpakosta, kauniimmin sanottuna Mätäjoesta. Sieltä oli löydetty kesäinen näky vedessä kelluvia ruumiita jotka eivät eväänsä väräyttäneet. Juhannus on jo takapihalla. Tai sitten ne olivat katselleet liikaa Italialaista potkupalloa jossa sukelletaan filmaamaan kuollutta ja kalastamaan paikallisen myrkky-yhtiön joukkueelle kivinilkkaa rysän päältä.

Tokkopa muutama vederajassakaan lahnana makaileva uutiskynnyksen ylittäisi mutta mietin josko turpaansa vettä väkevämpää saaneiden hengettömien luontokappaleiden ja muun bulkin seasta onnistuisi fongaamaan peräti ateistin! Teistit ovat maahanmuuttajina jo sen verta kotoutuneita nurkanvaltaajia ettei niiden joukosta tahdo enää tunnistaa alkumerien yksisoluista tai ykspiikkistä näistä ajatusten tonavista.

Viidakkorumpujen kalajutut tietävät kuitenkin kertoa uusista ateistien lajihavainnoista ja joilla on todettu sosiaalista älykkyyttä, kiputuntemuksia ja hyvinkin abstraktien uistinmallien erottelukykyä. Suuntasin siis joukkohaudalle jossa oletin löytäväni aktivistien kyltin: "Imekää kiviä kivennuolijat!"

Tai ainakin muutaman optimistisen kalankesyttäjän uittamassa matoista koukkuaan rantavedessä töröttävien eväkkäiden suuhun. Sain sentään fongattua muutaman tapetun lajin ja vain yhden joen osalta mutta tällä menolla kaikkien eräjormien luontoäidin oma puolentoista sadan lajin sukupuuttotahti päivää kohden jää vain kaukaiseksi unelmaksi. Pullo fisua kitusiin ja kohti uusia pettymyksiä!

Rakas kalalle tuoksuva päiväkirjani..

Alussa oli..

..no en nyt keksi mitä mutta kaiketi jotain. No nyt näyttäisi ainakin tämä kirjoitusplokki olevan aika alussa ja luotu. Niin. Tämä kalastus. Siinä meillä onkin perkaamista. Mielenkiintoinen aihe, ja aivan uusi sana allekirjoittaneelle. Globaaliksi venynyt tietoverkko, Mätäojan rannoilta Somalian rantamille, täyttynee jo lähiaikoina kaiken maailman kalastuksen mukana lisääntyvistä kalajutuista, joten uitan nopeasti omia kokemuksiani muutamalla sanalla ryyditettynä. Tai lainatakseni Suomi-Kala-sanakirjaa, mäskättynä.

Eräänä huteran verkkaisena Sunnuntailta tuntuvana aamuaurinkoa yrittävänä sumun ja rantaveden rajaa kengillä tunnustelevana aamuna, mieleeni muistui että olen vielä vuoteessa. Ja kalastus isolla koolla. Olin saanut tästä inhimillisestä toimintamuodosta niin voimakkaan elämyksen sen hienoudesta että lupasin vielä joskus kokeilevani sitä, hiljaa mielessäni joka tuntui kirkastuvan jo kilpaa keskipäivän auringon kanssa.

Plokini tekstikentässä näyttisi olevan vielä tilaa joten pulahdan syvempiin vesiin ja aina kalastuksen pohjamutiin saakka, jos vanhat kokemukseni paikkansa pitävät muistissani paremmin kuin sisäkumissa. Ensimmäinen huomioni terassilla tästä hauskan näköisestä touhuilusta läheisellä rannalla oli sen koukuttavuus. Tarkempien tiedustelujeni mukaan huutelu ei ole suotavaa kalastuksessa ja ns. koukut olivat hyvin olennainen osa, ja tässä tulee jo toinen tämän ihmeellisen lajimme parissa nautittava erikoissana, vapakalastusta tai niiden heittelyä veteen. Niitä ei siis sanota kepeiksi tai pitkiksi risuiksi, vaan kumma kyllä - vavoiksi. Eikä tässä vielä kaikki. Ei lähimainkaan ja vesistöistä puhumattakaan. Pian paljon jo kokeneille ja ehkä hiukan punoittaville, se myönnettäköön näsäviisaan tarjoilijan kuulemattomissa, silmilleni aukeni uusi pakillinen, erikoissana joka tarkoittaa kalastuksen yhteydessä vain kantokyvyn rajoissa tarvittavien kantamusten yksikköä, kalastuksen kätkettyä kauneutta. Tai kauheutta, kun katselin kuinka kalastajaksi luokittelemani kepin heiluttelija upotti puhtaan kätensä johonkin mullan ja möyrivien olioiden kasaan ja poimi sieltä yhden sanoinkuvaamattoman näköisen yksilön.

Sitten hän seivästi sen hartaalla ponnistuksella kaikessa pienuudessaankin hurjan näköisen väkäsellä inhoitetun ja selkeän tappamistarkoitukseen teroitetun koukun nokkaan kiemurtelemaan niin tuskissaan että vain äänetön huutonsa väreili jo kilpaa kesäisen itätuulen kanssa silkkisukanvarsissani. Ilman tarjoilijan epäuskoista ymmärtämättömyyttä pyyntöäni kohtaan, mitäpä hän kalastuksesta olisikaan tiennyt muuta kuin ehkä tippien arvon, olisin jo pyytänyt häntä kirmaamaan pelastavana sankarin edustajanani ensiapulaukun kanssa tapahtumapaikalle ajoissa. Sillä oletinhan moisen olion karkoittavan veden alla kaikki vähääkään henkevämmät olennot, mitä siellä sitten ikinä liikuskeleekaan. Mitä vielä. Nämä kaloiksi kutsutut otukset näyttivät suorastaan kilpailevan kuin janoiset baaritiskillä yhdestä säälittävästä Bloody Marysta tai Blue Sharkista. Jos tuota näkyä voisi jotenkin selväpäisesti kuvat niin rakentaisin ehkä Irlantilaisen whiskeyn varaan roiskautuksella punaista vermuttia jonkin samean näköisen cocktail-lasillisen varaan ja koristeeksi pinnalle kellumaan kirsikka. Eikä se kirsikka ole niin tärkeä. Voisihan sinne vielä molskauttaa kaveriksi..